Rouvalla roikkuu

Olipa kerran kaksi naista, jotka eräänä päivänä päättivät ekstemporee, että tehdäänpä näyttelymatka Tervakoskelle ihan päiväseltään. Mitä sitä turhia yöpymään, kun ei siitä tule ku reilu 1000 kilometrin kiepaus. Senhän ny tosiakat ajaa kertapysäyksellä:D

Matkaan startattiin eräs kaunis elokuun lauantaiaamu klo 2.30 ja surinasussuja ku ollaan, eipä siinä kauan nokka tohissut, ku oltiinki jo perillä klo 7.40. Kerran pysättiin kylläkin...

Vietettiin erittäin mukava paikka lämpimässä auringonpaisteessa ja hieman se kuumuus vei veroja ja väsytti rouvia. Tulometkalla huomattiin yhtäkkiä, että "hei taitaapi olla menovesi eli löpö loppu" ja autonmittari näytti jo tankin kuvaa. No kyllä me nyt Vaskikellon kohdille päästään ja vaikka tais siinä vähän olla molemmilla naamat kalpeina ja kakanpää jäykkänä, että joutuuko tässä jalakamiehiksi vai ei...:D

Päätettiin kuitenki, että mennään riskillä ja katotaan mitä tuleman pitää. Päästiin perille onnellisesti ja mentiin apsille tankkille. Siinä korttiautomaatilla ollessa kuului huutoa "Anteeksi rouva, mutta mikä teillä roikkuu?" En reagoinut siihen, vaan jatkoin automaatin näppäilyä. Huuto toistui pian "Anteeksi rouva, mutta mikä teidän autosta roikkuu?" No tähän toistuvaan huutoon oli jo reagoitava ja katsoin autonkeulapanssaria ja en ollut uskoa silmiäni: Siellä roikkui rekan kuminen kuraläppä. Se olikin niin tiukassa kiinni, että kaverini sai kaksin käsin kiskoa sitä pois, kun minä menin tankkaamaan ja nauramaan samalla vedet silmissä. Mä en vaan tajua miten me ei edes huomattu tuota matkaan tarttunutta ylimääräistä vehjettä, mutta voin vaikka vannoa, ettei se ollut siellä kun pysättiin Hirvaskankaalla.

Luonnollisesti kiittelin rouvaa, että huomasi tämän ja hoksautti meitä asiasta, mutta on siitä sitte huumoria revittyki. Mutta kyllä tuosta on naurua piisannut, että ei se joka rouva tuo isännälle auton keulassa tuliaisiksi omia kumeja :D:D Että näinkin voi tapahtua, ku rouvat reissaa...:D

Syksyisiä ilmiöitä ja Dinosauruksen munia

Syksy on aina kauniissa väreissään ollut vuodenajoista minulle se lähinnä sydäntä oleva. Rakastan katsoa syksyn syvälle sieluun menevää, puhuttelevaa värien kirjoa, luonto on ihmeellinen.

Kuva: www.sxc.hu

Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää.

-Tommy Tabermann-

Haaveilen syksyisestä lomasta Pohjois-Norjan rannikolla meren äärellä meren tyrskyjä ja myrskyä ihaillen. Mielellään joku pieni mökki, jossa takkatulen loisteessa tuntee olevansa todella lähellä merta. Meri on minulle todella sydäntä lähellä oleva luonnon elementti: Voi miten meren ihana tuoksu voikaan vapauttaa sielun ja herättää koko ihmisen henkiin.

Lähipelloilla näkee hyvin syksyn olemassaolon ja talven lähemisen. Linnut tekevät kovasti jo lähtöään talviteloille lämpimimpiin maihin ja lehmät ovat voineet vielä nauttia tästä uskomattoman pitkästä ja lämpimästä syksystä, joka täällä Suomen kamaralla tänä vuonna on.

Yhytin kurkiparven pellolta ja juuri ehdin nappaamaan kuvan, ennen kuin ne lähtivät jatkamaan matkaansa. Aina vaan mietityttää, että millä perusteella kurki- ja joutsenauroissa auran kärjesssä lentävä yksilö valikoituu? Pohdiskelin tätä tänään töihin ajellessani. Ei siis mitenkään maata järisyttävät ajatukset aamutuimaan, isäntää lainatakseni "taas tulee niitä päivän tyhmiä kysymyksiä" :D Joo tunnustan :D

Kurkiparvi Ketunmaan pelloilla.

Mutta olipa unohtua ne Dinosauruksen munat ja niiden poikaset! Poikaa on juksattu, kun on heinäpaalien kohdalla kysynyt, että "mitä noi on?" "Ne ovat Dinosauruksen munia" ja kun on nähty kerällä makaavia joutsenia on tietty jatkettu "ja nuo ovat sitte niiden poikasia" :D On poika jo oppinut, että juksaavat häntä ja osaa onneksi ottaa huumorilla. Saas nähdä laittaako poika tuon juksauksen kiertämään pikkusiskolle tulevaisuudessa :D

Dinosauruksen munat ja joku poikanen :D

Sieniä mä sitte en tunne pätkän vertaa, mutta niitä on kiva kuvata. Nämä kuvat räpsäisin tuosta omalta pihamaalta, muttei mulla ole hajuakaan mitä nämä vois olla. KVG varmaan joku sanoo ääneen, kait pitäis...

Päivän herkkuhetki

Tänään oli herkkupäivä, päätin kokeilla tehdä pekonivohveleita, kun tuossa kirjassa ne näyttävät niin herkullisilta. Vastaanotto oli Matti Nykäsen sanoin "fifty-sixty" eli poika rakastaa pekonia ja vohveleita, mutta ei tykännyt niistä yhdessä. Hän sitten halusi vaan syödä pelkät pekonit. Isäntä onneksi tykkäsi näistä, joten eivät päätyneet koirien herkuiksi. Sen verran oikaisin, etten tarjonnut näitä karhunvatukka-vaahterasiirapin kera.

Herkullisia pekonivohveleita.

Kirja, josta tämä resepti löytyy, on  Kate Habershon: Vohvelit & ohukaiset. Tätä kirjaa ei ole aiemmin tullut käytettyä, löysin sen eräänä päivänä tuolta kaappien kätköistä. Tein puolikkaan annoksen eli siitä tuli 5 normaalikokoista vohvelia. Tätä tullaan kyllä tekemään toistekin.

Tämä varmaan jää arkistojen aarteeksi korkkaamattomana :) Ranskalainen muotisuunnittelija Jean Paul Gaultier on suunnitellut Coca-Cola light -pulloille ja -tölkeille uudet kuosit. Coca-Cola lightin luovana johtajana vuoden 2012 ajan toimiva haute couture -suunnittelija puki pullot kolmeen näyttävään asuun: merimieshenkiseen raitaan, rohkeaan korsettiin sekä räväkkään tatuointikuosiin.


Muotimaailman kauhukakarana tunnettu Gaultier somisti pullot Night & Day -teeman mukaisesti. Kampanjan nimi kertoo puollokuosien vastakohtaisuudesta. Night-pullon rorohkeat verkko- ja pitsikuosit ovat saaneet inspiraationsa Gaultierin tunnetuista kartiorintaliiveistä jotka muistetaan parhaiten Madonnan keikka-asuna. Dramaattinen korsettiasu korostaa pullon muistuttamaa naisen siluettia. Day-pullo puolestaan ilmentää Gaultierin leikkisää ja romanttista tyyliä, ja pullon kaulassa oleva tähtitatuointi antaa design-pullolle viimeisen silauksen.
Teksti: Viihdeuutiset 13.4.2012

 Esittelyvideo.

Jäniksentassut

Vanhimmalla tipsullamme pian 8-vuotiaalla Misulla tuppaa tuo karva olemaan todella runsasta ja kasvamaan nopeasti. Tipsujen rotumääritelmässä sanotaan seuraavanlaisesti:

KÄPÄLÄT: Jäniksenkäpälät. Pienet ja tiiviit. Karvat varpaiden välissä usein käpäliä
pitemmät. Pyöreät kissankäpälät eivät toivottavat.

Ja juuri nämä käpäläkarvat kasvavat välillä hirveän hirveän pitkiksi ja tänää oli niiden siistimisen aika vanhalta rouvalta. Tässä kuvakooste käpälistä ennen ja jälkeen siistimisen.

Käpälät ennen ja jälkeen siistimisen.

Nyt on taas vanhan rouvan kiva olla, kun ei kaikki lehdet ja muut roskat pihalta tartu tassujen pohjiin. Tipsu on muuten niin kiva helppohoitoinen rotu, eikä muuta trimmailua kaipaakaan kuin tämän tassujen siistimisen.

Tiibetinspanielit ry rotujärjestö.

Langennut chihuahua ja muita elämän virrassa sortuneita

Se on sitten maanantai 1. päivä lokakuuta. Oodi LOKAKUULLE ♥
~ Jos tahdot tietää mitä on pimeä, asu luonani lokakuu ♥ Jos tahdot nähdä mitä on valo, pysy luonani kesä ♥ ~

Syksy saapuu aina vaan nopeammin ja luonto valmistautuu tulevaan rankkaan talveen. Meillä on tapahtunut niin, että tuulet ovat vieneet voiton useammasta kohteesta. Meiltä löytyy pihalta mm. langennut chihuahua, selkänsä taittaneet auringonkukat ja jalkansa murtanut tuulimylly.

Langennut chihuahua.

Selkänsä taittaneet auringonkukat.

Jalkansa murtanut tuulimylly.

Langennut chihuahua tulisi saattaa paikoilleen hoitaa tehtäväänsä talonvahtina katolla tuuliviirin tehtävänkuvassaan. Isäntä saa toimia sen saattajana tuonne ylös korkealle. Neiti totesi heti nämä selkänsä taittaneet auringonkukat nähdessään "Se en ollut mä" tarkoittaen, että hän oli syytön tähän onnettomuuteen :)  Jalkansa murtaneen tuulimyllyn pitäisi myös saada sairaskyyti osastolle, jospa siitä sitten tulisi entistä ehompi ja kestäisi elämän myllerryksessä.

Mä niin rakastan tuota chihuahua-tuuliviiriä. Se on jakanut yhteisen elämän kanssamme 9 v. eli niin kauan, jonka olemme täällä yhteisessä kodissamme asuneet. Ainoa mikä ihmetyttää on, että miksihän tuolle chihuahualle on tuossa tehty noinkin reilu yläpurenta? No kait sille joku selitys on olemassa vai onko?

Bling bling

Kyllä se vaan niin on, että jokainen nainen kaipaa välillä jotain super Bling Blingiä elämäänsä. Mä aion toteuttaa tuon haaveeni ostamalla tällaisen ihanuuden tulevaisuudessa. Mulla on käytössä isännältä peritty puhelin HTC Desire ja sitä vois hieman ehostaa!  Edullista todellista Bling Blingiä:)  Ebay on paikka, josta näitä saa tilattua.

Hauska Ebay-laulu.

HTC Desire -puhelimelle sopiva värikäs suojakuori.

Kadonneen korvakorun arvoitus

Jassoo! Imuri tukossa imuroinnin jälkeen:-( Syyllinen selvisi, kun kaivoi putkea työntäen sinne sisään toisen pitkän ohuen putken: Kadoksissa ollut korvakoruni! Rakas kultainen korvarenkaani päätti eräänä yönä lähteä tutkimusretkilleen ja meille tuli yllättävä, pikainen ero. Minä etsin sitä ja valjastin myös mieheni etsintäjoukkoihin, mutta emme saaneet tapausta ratkaistua. Siinä vaiheessa piti vaan todeta, että ”Case closed” ja kaivaa äitini perintökorvikset, kauniit helmikorvakorut, palvelukseen.

Mutta nyt rakas rengas palasi näyttävästi pakomatkaltaan ja desinfiointikylvyn jälkeen pääsee takaisin näyttämölle.

Tottakai jokaiselle karkulaiselle pitää laittaa oma vahtikoira:D

Mannapuuroa ja mansikkaa

juuri oikeenlaista kemiaa, niinhän sitä lauletaan. On otettu lasten viikonloppujen aamupuuroksi mannapuuro ja itse tehty mansikkakiisseli. Maistuis tuo itellekki.

Mansikkakiisselin tekeminen ihan vaan kahdelle kakaralle on yllättävän haasteellista:

• toiselle pitää olla mansikoita

• toiselle ei saa olla edes yhtään mansikanpalastakaan, kun kaupan soppa on parempaa :D

Näin se äidin aherrus aina välillä palkitaan,  mutta onneksi syödään hyvällä ruokahalulla.

Omasta lapsuudestani jäänyt mieleen lämpimät muistot äidin keittämästä manna- ja riisipuurosta sekä maitovellistä. Toivottavasti muistot jatkavat matkaa seuraavaan sukupolveen.

Äidin oma ateria oli hieman pelkistetympi, koostuen seuraavista Cambridge-valmisteista: Summer Berry mehu ja saksanpähkinä-toffee -pirtelö. Pitää vällllä aina hieman keventää.

Postimies koputtaa kahdesti

Tässä se nyt on, tilaamani iso aloituspaketti geelikynsien tekemistä varten. Tarkoituksena on tehdä geelauksia ja geeli-/rakennekynsiä itselle ihan omaksi ilokseni ja kun neiti kasvaa, sitten tietty hänellekin. Tilasin paketin JT-Cosmetic'sista ja toimitus oli supernopea.

http://www.jtcosmetics.fi/kaiken-kattavapaketti-isolla-36wn-lampulla-p-2003.html

Ja tässä 2,5 tunnin äherryksen ja aherruksen lopputulos: Ensimmäiset itsetehdyt geelikynnet. Ei ihan salonkikelpoiset, mutta minulle passaa vallan hyvin. Olen innostunut aiheesta kovasti, ensimmäiset geelikynnet kävin teetättämässä Oulussa aivan todella pro-ihmisellä. Tämä ei kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole, joten ajattelin yrittää opetella tekemään niitä itse. Ja kun tarvitsee hienot, sitten voi taas mennä käymään kynsistudiossa. Suurimmaksi osaksi kuitenkin pärjään yksinkertaisilla arkisilla malleilla. Laitetut kynnet tuovat ainakin minulle huolitellumman ja naisellisemman olon.

Virheistä oppii ja harva on seppä syntyessään eli nyt vaan kovasti harjoittelua edessä. Haaveilen tulevaisudessa, kun finanssipuoli vaan sallii, käydä rakennekynsi-koulutuksen. Tuppaavat vaan olemaan aika arvokkaita nämä lyhyet koulutukset; hinnat vaihtelevat 250-700 euron välillä.

Isoin ongelma tällä hetkellä on, että en saa kynsimuotteja (tarroja) käyttämällä sievästi pidennettyä kynsiäni. Minulla on hyvin lyhyet omat kynnet ja tiedän tuon pidennyksen onnistuvan, kun ammattilainen on ne saanut onnistumaan. Näin amatöörillä menee harjoittelussa aikaa ja nyt kysytään sitä kärsivällisyyttä, joka ei ole hyveeni.

Youtubesta löytyy muutama aivan loistava video-ohje aiheesta, pitäisi vaan ehtiä ajan kanssa ajatuksella ehtiä niihin perehtymään. Kun saisi käytännön ohjeet ihan luonnossa kädestä pitäen opettaen, se olisi loistojuttu, siinä olisi helpointa heti samoin tein kysellä mitä pitää tehdä. Täytyypi suunnitella.

Tervetuloa!

Kahden ihanan lapsen äiti, yhden ihanan miehen (toivottavasti aivan ihana) vaimo, ihanien vanhempien ainoa tytär, neljän veljen ainoa sisko, useamman koiran omistaja, arjen ahertaja ja silti en oo yhtään mittään. Ei jää kuoppaa vesilasiin, kun sormen ottaa sieltä pois.

Tällaisen sopivan huoneentaulun olen löytänyt seinälle laitettavaksi. On yhä odottamassa sopivan paikan löytymistä ja inspiraation ilmaantumista :D

Olenko keski-ikäinen vai sopivanikäinen? Siinäpä mutta. Itse tunnen olevani juuri oikean ikäinen, ikähän on pelkästään asennekysymys. Kyllä täällä maailmassa pystyy monenikäiset taaplaamaan.

Rakastan leipomista, ruoanlaittoa, koiria, lapsia, Postcrossingia  ja nyt tuoreimpana ihastukseni aiheena on rakennekynnet, erityisesti geelikynnet.

Blogissani kirjoittelen satunnaisesti monenlaisia pieniä tarinoita arjen askareideni keskeltä tapahtuneista asioista. Katsotaan mihin tie vie!