Syksy on aina kauniissa väreissään ollut vuodenajoista minulle se lähinnä sydäntä oleva. Rakastan katsoa syksyn syvälle sieluun menevää, puhuttelevaa värien kirjoa, luonto on ihmeellinen.
 |
| Kuva: www.sxc.hu |
jos tulet, mistä minä sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää.
-Tommy Tabermann-
Lähipelloilla näkee hyvin syksyn olemassaolon ja talven lähemisen. Linnut tekevät kovasti jo lähtöään talviteloille lämpimimpiin maihin ja lehmät ovat voineet vielä nauttia tästä uskomattoman pitkästä ja lämpimästä syksystä, joka täällä Suomen kamaralla tänä vuonna on.
Yhytin kurkiparven pellolta ja juuri ehdin nappaamaan kuvan, ennen kuin ne lähtivät jatkamaan matkaansa. Aina vaan mietityttää, että millä perusteella kurki- ja joutsenauroissa auran kärjesssä lentävä yksilö valikoituu? Pohdiskelin tätä tänään töihin ajellessani. Ei siis mitenkään maata järisyttävät ajatukset aamutuimaan, isäntää lainatakseni "taas tulee niitä päivän tyhmiä kysymyksiä" :D Joo tunnustan :D
 |
| Kurkiparvi Ketunmaan pelloilla. |
Mutta olipa unohtua ne Dinosauruksen munat ja niiden poikaset! Poikaa on juksattu, kun on heinäpaalien kohdalla kysynyt, että "mitä noi on?" "Ne ovat Dinosauruksen munia" ja kun on nähty kerällä makaavia joutsenia on tietty jatkettu "ja nuo ovat sitte niiden poikasia" :D On poika jo oppinut, että juksaavat häntä ja osaa onneksi ottaa huumorilla. Saas nähdä laittaako poika tuon juksauksen kiertämään pikkusiskolle tulevaisuudessa :D
 |
| Dinosauruksen munat ja joku poikanen :D |
Sieniä mä sitte en tunne pätkän vertaa, mutta niitä on kiva kuvata. Nämä kuvat räpsäisin tuosta omalta pihamaalta, muttei mulla ole hajuakaan mitä nämä vois olla. KVG varmaan joku sanoo ääneen, kait pitäis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti